Perustele, miksi sama meemi leviää yhtäkkiä suunnattomasti?
Ei ole olemassa yksiselitteistä näkemystä tai teoriaa siitä, miksi joku tietty meemi lähtee leviämään laajalle ja nopeasti. Meemien luonteeseen kuuluu se, että niitä levitetään ja että ne leviävät ns. viraalisesti. Nykyään puhutaan vähemmän viraali-ilmiöistä, kun vaikkapa 10 vuotta sitten. Viraalisuus viittaa sanana virukseen, eli meemien nähdään leviävän ja muokkautuvan virusten lailla ihmiseltä toiselle internetin eri verkostoissa.
En tiedä viittaako kysyjä ”samalla meemillä” tässä meemiin, joka on levinnyt joskus aikaisemmin ja nyt leviää yhtäkkiä uudestaan suunnattomasti. Sellainenkin ilmiö on mahdollinen. Joidenkin meemien elinkaari on pidempi kun joidenkin toisten meemien. Joku meemi (esimerkiksi Bernie Sanders -meemit tammikuussa 2021 Joe Bidenin presidentin virkaanastujaisista) voi levitä niin nopeasti ja niin laajasti, että se saavuttaa jonkinlaisen saturaatiopisteen jo vuorokaudessa tai parissa. Eli muutaman päivän päästä tuntuu jo niin vanhalta ja niin nähdyltä. Jotkut muut meemit keräävät momentumia pikkuhiljaa ja ylittävät viraalikynnyksen vasta pidemmän ajan kuluessa.
Yleensä meemi, joka leviää nopeasti, on hyvin oivaltava. Se kiteyttää jotakin todella tunnistettavaa ja siksi resonoi monessa ihmisessä, jotka meemin nähtyään jakavat sitä omissa verkostoissaan. Verkostoteorian mukaisesti on olemassa sosiaalisen median käyttäjiä, jotka ovat verkoston solmukohtia, eli heillä on kontakteja moneen eri suuntaan. Kun tällainen ihminen jakaa jonkun meemin, sen leviäminen kiihtyy. Ja kun useat tällaiset käyttäjät jakavat jotain samaa meemiä yhtäaikaa, se voi levitä suunnattomasti hetkessä.
///
Minua on jo pitkään hämmästyttänyt miksi sedät ja tädit, lähinnä tädit, menee aina kausittain sekaisin jostain paskoista meemeistä yhtä aikaa. Onko tämä normaalia, vai pitääkö näin käyttäytyvästä lähimmäisestä olla huolissaan? Nimim. Neutraali tarkkailija vm. -86
Tunnistan hyvin tämän ilmiön, jossa monet ihmiset innostuvat samaan aikaan jakamaan versioita jostakin meemistä tai olemaan samaa mieltä jostakin tietystä asiasta vaikkapa siitä onko Don’t look up -elokuva todella oivaltava vai todella huono. Mediatutkijat Jenny Sundén ja Susanna Paasonen esittävät kirjassaan Who’s laughing now?, että tällaista ilmiötä selittää ”affective homophily” käsite. Homofilia tarkoittaa mieltymystä samankaltaisuuteen kun taas affektiivisella tarkoitetaan eräänlaista tunneilmastoa.
Tutkijat Tuula Juvonen, Varpu Alasuutari, Lotta Kähkönen ja Luca Tainio tiivistävät affekti-käsitettä Politiikasta-verkkolehdessä näin: “Affekteilla viittaamme erilaisissa kohtaamisissa syntyviin, aistimusten ja tunteiden välimaastoon sijoittuviin tuntemuksiin ja intensiteetteihin. Affekti ei ole vielä tiedostettu tai selkeästi nimettävissä oleva tunne, mutta se vaikuttaa ihmisiin, herättää reaktioita ja sysää kohti ajatuksia ja tunteita.”
Tällaisia meemien herättämiä tunneilmastoja saatta syntyä purskauksenomaisesti ja ne hiipuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneet.
Huumorilla voi olla yhteisöä rakentava funktio, sen on todettu esimerkiksi armeijassa lisäävän joukkojen koheesiota eli yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisin sanoen, voidaan ajatella, että osallistumalla paskojen meemien jakamiseen ja innostumalla niistä, sedät ja erityisesti tädit saavat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla, että erityisesti korona-aikana yhteenkuuluvuuden tunteelle on ollut erityistä tilausta.
Meemien paskuus on tietenkin tulkinnanvaraista, se mikä yhdelle on hauskaa voi toiselle olla tylsää. Joten toivon, arvoisa Neutraali tarkkailija, että jaksat suhtautua lempeästi lähimmäisiin, joilla ei ole yhtä hienostunut huumorintaju kun itselläsi. Heitä voi toki varovasti ja kärsivällisesti yrittää valistaa ja kouluttaa paremman huumorin pariin. Hätäapuna voi joskus toimia erilaisten filtterien käyttöön ottaminen sosiaalisessa mediassa tai se, että lopettaa hurahtamiselle alttiiden ihmisten seuraamisen määräajaksi tai kokonaan.

YTT Saara Särmä
Meemitohtori Saara Särmä työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa Making Meaning out of Meme-making (MEMEPOL) -hankkeessa (2019-2023), jossa hän tutkii meemien merkityksellistämää maailmanpolitiikkaa.
Meemitohtori osaa vastata kaikkiin meemeihin liittyviin kysymyksiin.
Tai vaikka ei osaisi, yrittää ainakin.
Meemikoulun taustalla ovat Merkki-museo, tutkijatohtori Saara Särmä, kuvataiteilija Jenna Jauhiainen sekä väitöskirjatutkija Reeta Karjalainen
rehtori@meemikoulu.fi